Viikonlopun myrskyn ja vesisateen keskellä olimme todella onnellisia että talossa on edes jonkinlainen vedenpitävä ja kestävä kate päällä. Ja onneksi olemme saaneet kaikki vedelle herkät säilytettävät katosten alle turvaan. Sen verran hurjasti tuuli riepotteli ruodepinojen päällä olevia muoveja ja naapureiden autotallien pressukatteita. Kumpa vielä saisimme tiilet katolle niin ei tarvitsisi huolehtia aluskatteen kestävyyttä.
Lauantain harjakaisissa saimme myös useaan otteeseen todeta kuinka täydellinen ratkaisu katettu sisäänkäyntimme on. Juhlat saatiin juhlittua täysin kuivissa oloissa vaikka vettä tuli välillä saavista kaataen. Väki pääsi kurkkimaan myös takapihan puolelle katteen alla. Hyvä hyvä.
Sunnuntaina ahersimme Mikon kanssa radonputkien parissa. Kohtalaisen rankkaa hommaa kaivaa putkille uria murskeeseen. Oma urakkansa tulee olemaan myös ylimääräisen murskeen kärrääminen sisältä pois sillä sitä on siellä aivan liikaa. Ei ihan pikkujuttu kun ovella on n. 40 senttinen kynnys.
Lapiohommien lomassa ehdimme myös ihailla mökkiämme kaikessa rauhassa. Muutaman viikon takainen epätoivo alkaa pikkuhiljaa muuttua ihastuksesi ja talon mitat tuntua päivä päivältä paremmilta. Erityisen rakastunut olen yläkertaan ja etenkin makuuhuoneisiin pikkuikkunoineen. Myös alakerta alkaa tuntua ihan sopivan kokoiselta vaikka olohuoneen pienuutta olekin itkenyt monta päivää. Tulisipa kevät pian.
Meillä oli eilen naapuruston yhteinen postilaatikkopalaveri Itellan edustajan kanssa. Kumma, miten asetelmassa oli heti pientä kitkaa. Postin edustaja aloitti palaverin tietysti kehumalla meitä kuinka hienosti olimme oma-aloitteisesti ottaneet yhteyttä asian tiimoilta ja vältämme näin pitkälliset väännöt kun posti ei joudu määräämään miten toimitaan. No, ihan tarpeestahan tuo palis lähti kun ensimmäiset asukkaat muuttavat alueelle parin viikon sisällä.
Se nyt oli sanomattakin selvää, että emme saa postilaatikoita omien porttien pieleen. Laatikot ryhmitellään neljän laatikon ryhmiksi, ja sijoitetaan sille puolen tietä jossa ei ole pyörätietä. Meidän laatikkoryhmä tulee olemaan siis kadun toisella puolella ja todennäköisesti aivan meidän porttia vastapäätä. Ihan ookoo kai. Senkin kuulimme että alueelle ei jaeta ilmaisjakelumainoksia muuten kuin postin kautta. Sen verran landella asumme. Eipähän tarvitse kuskata roskalehtiä kierrätykseen.
Sovimme naapureiden kanssa että hankimme kaikille samanlaiset laatikot ja ehdotin myös, että teemme talkoilla ainakin Vatsoilantiellä samanlaiset telineet/katokset ryhmille (joita tulee nyt ensialkuun kaksi). Tämä sai kannatusta. Laatikoiksi päätimme hankkia valkoiset maxibobit.
Asentajat saivat urakkansa tiistaina valmiiksi ja puoliltapäivin oli myös runkokatselmus. Mitään ei ole kuulunut, joten eiköhän kaikki ollut ok. Kävin eilen illalla vähän siivoilemassa ja siellä olikin jo ilmanvaihtoputkitukset käynnissä. Tänään putkityöt jatkuvat ja Mikko, Pertti ja Kari aloittivat kattoruoteiden laiton. Harmi että aurinkoiset ilmat loppuivat tähän, mutta toivotaan ettei aivan rankkasateita tule haittaamaan työn edistymistä. Kumpa katto saataisiin pian päälle, niin talo näyttäisi jo kerrassaan hienolta... :) Niin tai näin, lauantaina juhlitaan harjakaisia.
Kävin eilen tsekkaamassa myös yhden naapuritalon, jonka pitäisi olla tänään valmis. Kahdehdittavaa... Hienoltahan siellä näytti, vaikka vähän joutuvat vielä pakertamaan jotta talo on muuttokunnossa. Matiaksella ja naapurin pojilla alkoi jo löytyä yhteinen sävel. Mukava kun on saman ikäisiä kavereita lähellä.
Tänään meillä on naapuruston yhteinen postilaatikkokokous. Postin edustaja tulee kertomaan mihin laatikot pitäisi sijoittaa. Noin neljän laatikon ryppäisiin kuulemma. Siinä sitten väännetään, että kenelle tulee pisin kävelymatka aamuisin. Jos hyvin käy, niin meidän pään nelikosta ollaan päättämässä vain me, sillä kolme muuta tonttia on vielä myymättä :)
Radonputkia keittiössä ja olohuoneessa. Takan editse menee keskuspölynimurin letkun säilytysputki jonka alkupää tulee vaatehuoneeseen.
Vesiputkia teknisessä tilassa ja kodinhoitohuoneessa.
