Viikonlopun myrskyn ja vesisateen keskellä olimme todella onnellisia että talossa on edes jonkinlainen vedenpitävä ja kestävä kate päällä. Ja onneksi olemme saaneet kaikki vedelle herkät säilytettävät katosten alle turvaan. Sen verran hurjasti tuuli riepotteli ruodepinojen päällä olevia muoveja ja naapureiden autotallien pressukatteita. Kumpa vielä saisimme tiilet katolle niin ei tarvitsisi huolehtia aluskatteen kestävyyttä.
Lauantain harjakaisissa saimme myös useaan otteeseen todeta kuinka täydellinen ratkaisu katettu sisäänkäyntimme on. Juhlat saatiin juhlittua täysin kuivissa oloissa vaikka vettä tuli välillä saavista kaataen. Väki pääsi kurkkimaan myös takapihan puolelle katteen alla. Hyvä hyvä.
Sunnuntaina ahersimme Mikon kanssa radonputkien parissa. Kohtalaisen rankkaa hommaa kaivaa putkille uria murskeeseen. Oma urakkansa tulee olemaan myös ylimääräisen murskeen kärrääminen sisältä pois sillä sitä on siellä aivan liikaa. Ei ihan pikkujuttu kun ovella on n. 40 senttinen kynnys.
Lapiohommien lomassa ehdimme myös ihailla mökkiämme kaikessa rauhassa. Muutaman viikon takainen epätoivo alkaa pikkuhiljaa muuttua ihastuksesi ja talon mitat tuntua päivä päivältä paremmilta. Erityisen rakastunut olen yläkertaan ja etenkin makuuhuoneisiin pikkuikkunoineen. Myös alakerta alkaa tuntua ihan sopivan kokoiselta vaikka olohuoneen pienuutta olekin itkenyt monta päivää. Tulisipa kevät pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti