Kesän tuntua

Uljas valkoinen.

Pihakeinussa uudet pehmusteet ja pilvetön taivas, sopivasti päiväuniaikaan.

Kävin tänään taimitarhalla hakemassa kesäkukkia. Päädyin laittamaan etupihalle valkoista ruukkuihin sillä puinen istutuslaatikko siirtyi takaterassille tomaatintaimia varten.

Takapihalle ostin myös kaksivärisen riippuvan amppelin. Harmikseni en muista mikä kukka tämä oli. Kukka on kellomainen.

Tomaatit valmiina kohtaamaan auringon. Taimien juurelle istutan vielä yrttejä. Ovat sitten helposti saatavilla terassipöydän vieressä.

Etupihalla näyttää aika hienolta. Kärhökin on jo kivunnut ristikon yläreunaan asti. Haaveena on, että se kasvaa niin että koko kivi kukkii.

Lisää multaa

Kevään juhlaa.

Norjanangervojen ja pilvikirsikan ilotulitus oli parhaimmillaan viime viikolla. Näky oli taas upea mutta harmittavan lyhytaikainen. Norjanangervot toki kukkivat vielä mutta Pilvikirsikka on jo hukannut kukkansa tuulen mukana. Onneksi kirsikkapuut ja omena pitävät pihan valkoisena.

Pilvikirsikassa käy kova surina.

Luumupuu Sinikka kukassa.

Omena nupullaan.

Haimme vielä toisen kärryllisen multaa ja se upposi nopeasti takapihalle. Kolmas kärryllinen varmaan vielä tarvittaisiin, mutta katsotaan nyt jätetäänkö touhu tällä kertaa tähän. Josko taas sitten ensi keväänä. Kuoriketta pitäisi kyllä hakea ennen kuin rikkaruohot valtaavat uuden mullan.

Kevään ensimmäiset värit

Eilen illalla huomasin, että pihallahan alkaa olla jo useampi kukkivainen. Luumupuukin on jo valkoisen kukkameren peitossa. Etupihan norjanangervot ovat jo aavistuksen valkoisena mutta vielä antavat odottaa parasta loistoaan.

Uutta multaa

Pohdin pitkään tilaisinko multaa kotiin kuljetettuna minimikuorman, viisi kuutiota, vai hakisimmeko sitä peräkärryllä. Saimme kuitenkin kärryn lainaan ja päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ajatuksenani oli täydentää ja siistiä penkkejä uudella mullalla ja arvelin kärryllisen riittävän hyvinkin pitkälle. Viidessä kuutiossa kun olisi vähän liiaksikin hukattavaa.

Yllätyin kuitenkin jälkeen siitä, kuinka multa häviää tuonne pihalle. Kärryllinen riitti tasan etupihan istutuksille. Ainakin 2-3 täydennyssatsia tarvitsemme vielä ja lisäksi muutaman kuorman kuoriketta päälle.

Tästä on hyvä ponnistaa kohti kesää.

Uutta kasvuvoimaa.

Tänä keväänä etupihaa koristaa siniset orvokit.

Välillä ihaillaan työn tulosta.

Pian aukeavat takapihan punaiset tulppaanit.

Uusi vuosi ja uudet kantit

Tärkeimmät työkalut.

Hyvää uutta vuotta! Kevät on jälleen koittanut ja on hämmentävää huomata, kuinka moni seuraa edelleen blogiani. Muutama kuvakuuluminen siis teille kaikille.

Kevät on aikaa, jolloin suunnitelmat lentelevät ja multasormet syyhyävät. Niin tänäkin vuonna. Vähälumisen talven jälkeen piha heräsi hyvinkin varhain eloon ja muutama viikko sitten maa oli jo sen verran sulanut, että pääsin aloittamaan pihan siistimisen.

Päätin ilahduttaa kasvejani uudella tuoreella mullalla ja kävin alkuun kaikki pihaa reunustavat penkit läpi, levensin niitä ja kanttasin samalla reunat siisteiksi. Huomenna yritetään hakea uutta multaa ja sitten vielä katetta päälle. Avot!

Tunne oli kertakaikkisen autuas, kun olin saanut kanttausurakan päätökseen. Kyllä nyt näyttää hienolta. Uskolliset perennat nostavat jo lupaavasti alkujaan mullan alta.

Piha alkaa olla jo hyvin täynnä, mutta muutaman uuden jutun olen päättänyt toteuttaa. Työläs vesiallas sai lähteä terassin viereisestä altaasta ja sen paikalle pitäisi istuttaa jotain kaunista ja kukkivaa. Äitienpäivälahjaksi sain pitkään haaveilemani pikkusyreenin. Se pääsi jo paikoilleen altaan reunaan.

Olen myös ajatellut laajentaa pihan takarajan kukkapenkkejä reilusti ja niihin pitäisi kehitellä jotain uutta. Osin varmaan hyödynnän jakotaimia muista penkeistä.

Kasvimaalle kylvin jo punasipulit, perunat ovat versoamassa varastossa.

Vielä on tilaa jalkapallolle ja joskus myöhemmin sitten uusille istutusryhmille.

Loppukesän uutuudet

Ruokaa läheltä

Kulunut kesäloma on ollut kertakaikkisen ihana. Ihanuutta on korostanut myös se, että olemme saaneet nauttia lähellä kasvaneista ja tuotetuista herkuista. Oma kirsikkapuu pullistelee marjoja ja niistä syntyi varaston kätköistä löytyneellä mehumaijalla makoisaa mehua. Oikeaa vitamiinijuomaa pimeneviin syysiltoihin. Ja lapsetkin tykkäävät.

Tuoretta leipää olemme useana aamuna hakeneet läheisestä leipomosta. Oi kuinka hyvää se onkaan! Ja edullista! Tosin nälkä kasvaa sitä syödessä. Viime viikolla piipahdin myös Iloisen pojan kauppa-autolla, joka pysähtyy kylällämme. Sieltä löytyi herkullista grillijuustoa ja lihaisia makkaroita. Ruokapiirin kautta taas sain tilattua kennollisen luomumunia. Niin suuria keltuaisia en ole nähnyt koskaan.

Oma kasvimaa alkaa myös tuottaa satoa. Keltaisen kukkameren joukossa kypsyvät punajuuret, porkkanat, tilli, persilja ja salaatti. Nam nam.

Luomumunia sekä oman maan tilliä ja salaattia.